Olen ollut tänään surullisempi kuin ennen.  En siis sillä tavalla että valittaisin siitä vaan sillä tavalla, että kliseinen lause tai kaunis runo saa kyyneleet silmiini.

Sitten tämä hengellinen puoli, joka ei ole tällä hetkellä se paras aihe mistä voisin puhua. Sen verran nöyrältä tuntuu. Sumu haihtuu. Alan nähdä tai silmieni eteen yritetään antaa jotain nähtävää, jotta näkisin.

Ei, tämä on vielä liian sisäistä. Aamupäiväkirja on hyvä idea. Pitää jatkaa sitä. Muuten alan kirjoittaa tällaisia merkintöjä. Niin olen myös tehnyt kohtalaisesti taustatyötä erään toisenlaisen aihepiirin blogia varten.  Niin. Tulin ainakin ilmoittamaan hieman minäkeskeisen tutkimukseni tänne kun taas tekstin pitäisi olla minälähtöistä?

Toivotaan ensikerraksi parempaa.

minua hämmentää tämä
minua hämmennetään sopassa

uskon ettei huomenna sada
minun päälleni

“kaikki selviää”

2.

aika on tullut
suihkuusi

esittämään kysymyksen

—

runo on kirjoitettu yhteistyössä danin hassulla metodilla
andrew80 & dan4wwjdt

kirjoitin niin tai näin
olen aina väärinpäin
täytyy vain jatkaa väkisin

on pakko lisätä vaatteita
vähentää itseni katselemista:

nous sommes dans l’image

Olen päättänyt antaa sille keskustelufoorumille aikaa ja kenties se saa oman domaininsa, jonka ympärille joomla tai jokin muu ja suora linkki tänne. Tietenkin. Tämä on minun tapani avautua. Niin paljon kuin nyt netissä ylipäätään koskaan avaudun. Itkisin kaiken pihalle, antaisin lintujen lentää lävitse, jos kykenisin nyt. Miksi täällä on näin kylmä? Miksi minun on niin kylmä? Miksen tee asioita, joita minun pitäisi? Miksi olen jatkuvasti kipeä? Miksi minä valitan koko ajan. Sori lukijat.

Tärkeintä on päästä lopulta kotiin. Meni miten päin tahansa. Tässä on minun sanani tälle päivälle. “Kiitos Jeesus, että autat minua pysymään uskossa kunnes pääsen kotiin.”

***

On tullut oltua kipeänä ja levättyä keskustelufoorumin tekemisen vuoksi. Nyt hahmottelen sitä minkälainen siitä tulee. Itse teen suomenkielistä ja andrew englanninkielistä. En tiedä teemmekö enkunkielisestä suppeamman. Pyydän jokaista blogilla käyvää uskovaa rukoilemaan tulevan keskustelufoorumin puolesta. Minulla on ollut “työkutsu” sellaisen tekemiseen jo yli vuoden.

Joskus muuten on miltei mahdoton tulla toisten ihmisten kanssa toimeen. Sovittelevakin tyyli voi olla liian sovitteleva? Hmm… Kaikki on nyt kuitenkin pyydetty ja annettu anteeksi joten mitä siitä sen enempää. Kirjoitan nyt lyhyesti kun on ollut kaikkea, mutta älkää luulko että tämä kuivuisi kasaan

Sanotaan, että Jeesus tulee kuin varas yöllä ja meidän pitää olla valmiit. Meidän pitää olla uskossa valmiit. Entä jos tulee varas yöllä tai pelkää sellaista? Mistä ihminen tietää mitä on sallittua tehdä? Mitä jos ihmisellä on perhe? Saako hän fyysisesti tehdä mitään? Olen keskustellut tästä uskovien kanssa. Olen saanut mm. vastauksen, että joku voisi ampua varasta käteen jos tämä olisi aseistettu. Oma käsitykseni on, että mikäli suhde Herraan Jeesukseen on elävä ja kirkas niin ihminen voi saada Pyhän Hengen kautta suorasti tai epäsuorasti neuvoja mitä sellaisessa tilanteessa tulee tehdä mikäli ko. ihmisen ei ole aika lähteä maan päältä vielä silloin.

Tämä on kuitenkin jäänyt kysymysmerkiksi ja keskustelisin siitä mielelläni keskeneräisellä keskustelupalstallamme, mikäli joku sinne viitsisi rekisteröityä.

En kuitenkaan halua, että keskustelu käytäisiin viestien alla anonyymeinä kommentteina. Ymmärrän, jos joku haluaa käyttää valheellista nimeä jostain syystä Internetissä, uskon, että hänen kirjoituksensa paljastaa ennemmin tai myöhemmin hänen todelliset tarkoitusperänsä, mikäli ne eivät ole niin viattomat kuin ihmisellä ne nyt voivat olla yleensäkin. Jos joku siis haluaa käyttää valheellista nimeä keskustelupalstalla en katso ylläpitäjänä sitä tärkeimpänä asiana vaan sitä, mitä tämä kyseinen henkilö puhuu ja puhuuko hän sydämestään.

Takaisin aiheeseen. Usein tämä on jäänyt minulle kysymysmerkiksi. Olihan Suomen sodassakin mukana uskovaisia ja olen lukenut siitä. Jeesus saattoi kertoa heille Pyhän Henkensä kautta mitä kautta kannattaa palata, sillä reitti oli miinoitettu… Joku toinen ei selvinnyt. Tuon uskovan aika ei ollut lähteä vielä silloin. Varmaankin siksi, että saisimme kertoa nyt hänen kokemuksestaan.

Olen kuullut tilanteista, joissa joku hyökkää uskovaisen kimppuun ja tämä huudahtaa: “Pysähdy Jeesuksen Kristuksen nimessä.” Hyökkääjä on pysähtynyt. Tilanteita ja variaatioita näistä voi olla monia, mutta varmaankaan yhtä ja ainoaa oikeaa tuskin on.

Mikäli perheessä vain mies herää ja joku astuu asuntoon, niin on varmasti jo jokin syy miksi Jumala sallii tuon henkilön asuntoon päästä? Tilanteesta voidaan selvitä monin eri tavoin, mutta uskovaisellekin selviytymistapoja on monia. Sodassa jotkut taistelivat rukoillen ja jotkut nukkuivat pois rukoillen. En tiedä mitä kaikkia eri mahdollisuuksia tuosa tilanteessa voi olla.

Se minkä me ihmisinä näemme mahdottomina voi olla meille uskovina mahdollista. Kunhan olemme valmiit. Valmiina olemisella en tarkoita jatkuvaa fyysistä hereillä oloa vaan hengellisen tilan valmiutta. Kukin meistä, minä mukaanlukien kysyköön Jeesukselta: Mikä minun hengellinen tilani on?

Otan sen päältä sammalta, marjastaja
luulee että aion syödä sen.
Näen sen ilmeestä

annan sinulle lehden,
se on lähtenyt puusta irti
siitä on tullut aikuinen.

ps. Jos haluat kommentoida runojani sinun pitää rekisteröityä keskustelufoorumillemme ja siellä on varattu paikka blogin teksteille tai sitten kirjoittaa suoraan sähköpostiin:

daniel.wwjdt(at)gmail.com

Kadut ovat täynnä muskottipähkinän tuoksua, kaaosta
ja minä tulvin aamuyötä muistiooni

tämä yö on ollut raskas kuin kivi,
mutta kiitän silti Häntä tästä aamusta.

Öisin aika valuu hitaasti, sympatia muuttuu
tahattomasti tylppäpäiseen jalkajouseen

hieman lujempaan luunappiin, hidastettuun
kuvakertomukseen jonka mieluusti unohtaa

ei katso taakseen
eikä kivety>