Useimmiten kirjoitukseni jatkuvat, enkä ole aina lopettamassa niitä. Opiskelujeni takia ja kaiken sellaisen takia jos sovitaan niin olen ollut muualla?
Olen ollut tänään surullisempi kuin ennen. En siis sillä tavalla että valittaisin siitä vaan sillä tavalla, että kliseinen lause tai kaunis runo saa kyyneleet silmiini.
Sitten tämä hengellinen puoli, joka ei ole tällä hetkellä se paras aihe mistä voisin puhua. Sen verran nöyrältä tuntuu. Sumu haihtuu. Alan nähdä tai silmieni eteen yritetään antaa jotain nähtävää, jotta näkisin.
Ei, tämä on vielä liian sisäistä. Aamupäiväkirja on hyvä idea. Pitää jatkaa sitä. Muuten alan kirjoittaa tällaisia merkintöjä. Niin olen myös tehnyt kohtalaisesti taustatyötä erään toisenlaisen aihepiirin blogia varten. Niin. Tulin ainakin ilmoittamaan hieman minäkeskeisen tutkimukseni tänne kun taas tekstin pitäisi olla minälähtöistä?
Toivotaan ensikerraksi parempaa.
